Working Holiday -viisumi ja menolippu Ausseihin. Niin tää tyttö lähtee karkuun hyvin alkanutta
Tuntuu et aika viime syksystä, kun koko idea reissuun lähtemisestä pulpahti päähän, on menny ihan hirvittävällä vauhdilla. Vastahan tähän oli ainaki puol vuotta, kolme kuukautta, kuukausi... Haha ja turhia stressaamatta sit kuitenki vasta eilen vasta aloin miettii et mitä pakkaan ja tuliki hitusen kiire, kun illalla yhdentoista aikaan vielä etti ympäri taloo jotain tiettyy paitaa ja tyhjentelin edes takas säntäilyn lomassa kameran muistikorttia ja häselsin kaikkea mahdollista. Joku järjestelmällinen ihminen (niinku minäki joskus) ois saattanu tehä näppärän listan pakattavista jutuista, eikä fiilispohjalta nakellu tavaroita laukkuun.
Just nyt suuntana on Helsinki, josta aamulla sit (ihan hävyttömän) aikaisin pitää mennä kentälle ja valmistautuu persettä puuduttavaan 27 tunnin matkustamiseen. Miten se matkustaminen voikaan olla niin rankkaa vaikka se lähinnä sisältää kävelemistä kentällä, istumista, istumista ja istumista? Ja ehkä vähän syömistä ja kahvia.
Reissublogi pitäkööt tutut ja ystäväiset ajan tasalla ja muistuttaa myöhemmin mua kaikesta tehdystä ja fiiliksistä.
Hugs,
Pihla
