Ärsyttäviä aikuisten ihmisten velvollisuuksia

Oon aika hilkulla, että katkaisen mun Visa Electronin hetkenä minä hyvänsä. Jos kortti vetää ittensä toista kertaa lukkoon ja oot huoletta vinguttanu aussikorttia lähestulkoon miinukselle, nii näin vapaapäivän kunniaksi ja vuokranmaksun aikaan suomikortin varaan laskeminen ei ollutkaan ehkä niin hyvä idea. :D Oon saanut siis taas laitella pankkiin viestiä (tällä kertaa vahingosta viisastuneena en edes yrittäny ryöstöhintaista pikapuhelua pankkiin) ravattuani hetken eri pankkiautomaattien väliä yrittäen saaha kortilta rahaa edes jossain. En oo kuullu, et kellää muulla ois kortti kiukutellut tällä tavalla, enkä kyllä edes keksi syytäkään miks se taas noin teki kun käyttörajoista se ei voi olla kiinni ja pankkikin tietää, että oon olen korttini kanssa Ausseissa.

Kuukauden vitkuttelun jälkeen sain myös stablehand-lisenssin paperihommat tehtyä ja laitettua postiin ja sit aamulla heräsin siihen, kun ne soitti että eivät saa maksua otettua mun tililtä. Hehhe, ei kummakaan jos siellä ei oo rahaa. :D On sitä kyllä ajattelevainen. No se tarkoittaa vaan sitä, et saan sen kortin pari päivää myöhemmin kun palkkapäivänä sit soitan, että viekää viimesetkin köyhältä.

Mä oon maailman laiskin hoitamaan paperihommia tai tuollaisia velvollisuuksia, lisenssin hakuun tarvittava paperinippu lojui huoneen pöydällä hävyttömän kauan ja etenin tahdilla "no tällä viikolla käyn ne passikuvat, ens viikolla sit jos kävisin hakemassa jonkun todistajan allekirjoituksen. ja passistaki kopio pitäs ottaa.. noo, joku päivä teen sen"... Tämän pienin prosessin etenemistä häiritsi kummasti päikkärit kaikki pöljät public holidayt, joista ei ollut hajuakaan ennenkuin tajusi, että esimerkiksi posti on aika hiljainen pulju noin pyhäpäivien aikaan ja työn tuoma pikkusen turhainen aika yrittää hoitaa asioita (no jos mä oon ollu jo duunissa koko aamun niin pitäs kai sitä jo kaiken olla auki... noup. Jos kello on puol kahdeksan niin ei ne oo.)

Mut huojentavaa on nyt se, että kaikki tarvittavat jutut on hoidettu (haha ei mennykkää ku kuukausi), eikä niinkuin ekoina päivinä ajatus siitä, et pitää hankkii puhelinliittymä, pankkitili, Medicare-kortti, stable hand licence, toimittaa pomolle pankkitilin numero ja tax file number, täyttää työsoppari tai mikä läpyskä olikaan ja vieläköhän jotain muuta.. :D Melkonen nightmare mulle. Hyvä Pihla, oot selvinnyt aikuisten ihmisten ärsyttävistä velvollisuuksista. Ainaki hetkeksi.

Nice weather for ducks

Hellurei ja terkkuja sateisesta ja harmaasta Perthistä!

Eka kunnon sadepäivä mun Ausseissa viettämänä aikana olikin eilen ja totesin, että saattaa talvella joskus vähän kiukuttaa lähteä pyörällä sotkemaan duuniin kun eilen jo tulin litimärkänä kotiin pienestä sateesta. Horzen vedenpitävä takki pääsee kunnon testiin, kyllä se mut eilen kuivana piti mutta sitten kun vettä tulee ku saavista kaatamalla niin on siinä varmaan märkä olo, oli päällä takki mikä tahansa. Vähän viileämpi ilma on musta kuitenkin ihan jees, enkä niin harmistu vaikka vähän harmaata oliskin kun iltapäivällä työnteko ei tunnu niin tappavalta. Eilen töihin lähtiessä vilkaisin ulos ja katsoin ettei aurinko paista ja lämmintä vaan joku +18 ja nakkasin pitkähihaisen päälle. Väärä valinta, ei se automaattisesti tarkoita että olis kylmä ilman aurinkoa niinkuin rakkaassa kotisuomessa.. :D

Miks katot noin pahasti, enkö muka saa syyä tätä harjaa? 

Työkavereitten kans Fasta Pastan valikoimaa vähä tsekattu!

Tänää taas vapaapäivä ja odotin pitkiä aamu-unia kuin kuuta nousevaa. Jeps, heräsin ekan kerran kolmen aikaan pyörimään sängyssä ja puol seiskan aikaan luovutin sit ja kampesin itteni ylös kun olin nukkunut muutaman hassun pätkän siinä muutaman tunnin aikana. Unirytmi on tosiaan mukautunut tuohon työhön joo, mut vois ees vähä höllätä näin sunnuntaina, ettei tarviis seiskan aikaan aamulla alkaa miettii, et mitähän sitä keksis ku on valmistautunut alunperin ilman mitään suunnitelmia köllöttelemään puolillepäivin. :D Damn.

Viikko meni taas töissä kuin siivillä. Mukavia hetkiä on aina välillä huomata, että vaikka kuinka hevoset onkin arkea ja tää homma pyörii rahan sanelemana, jonkun omistajan/hoitajan/ratsastajan näkee hevosia suukottelevan ja rapsuttelevan työnteon lomassa. Se, et sen kokoinen eläin luottaa suhun ja saattaa vieressä ollessaan tulla hakemaan huomiota ja rapsutuksia, muistuttaa siitä et miks tätä oikeesti tekee. Tietysti on niitä mulkvisteja vähän huonommin käyttäytyviä, joista yhtenä muistona tällä hetkellä on pirun kipeä olkapää ja mukava mustelma, jonka yksi oripoika mulle hampaillaan yhtenä iltapäivänä soi. Mut en mä ees keksi mitään muuta työtä mitä just nyt tahtosin tehdä, kuin jotain eläinten parissa. Aina on lisää opittavaa ja pitää vaan muistaa pysähtyy joskus miettii miten kivaa duunia loppujenlopuks tekeekään ja elää varmaan aika monen heppatytön unelmaa, vaikka se ei aina sillä hetkellä siltä tunnukkaan kun kiroat vaikka sitä hevosta, joka just näytti sun olkapäähän hampaidensa puruvoiman tai siirrät työkavereiden kanssa rekkalastillista purua 20 metriä vasemmalle lapion ja kottikärryjen avulla, koska herra johtaja tahtoo niin.

Meillä on nyt aika monikansallinen työilmapiiri, kun työntekijöitä on kolme Suomesta, yks Koreasta, yks Irlannista ja loput taitaaki olla aikalailla täältä kotoisin. Melkosta aksenttien sekamelskaa :D ja hetkittäin pieniä ymmärtämisongelmiakin hahhah. Okei, aina ei ees naurata ku ohjeistus ei oo menny perille tälle uusimmalle tulokkaalle ja saat miettii, et mitähän helvettiä se on taas touhunnu vaikka oot selittäny asian viis kertaa.. No mut oonpa ainakin todennu, et mun hermot onkin loppujenlopuks aika rautaiset vaikka niitä vähän koetellaan.

Kuulumisiin kamut!

Meikittä luonnonkaunis, vähän niinkuin hirvikin.

Nice weeeeek

Viime viikko oli työntäyteinen, mutta melkoisen kiva. Alkuviikon keskityin lähinnä päikkäreihin ja töihin, mut loppuviikosta oon jaksanut jopa poistua kotoa töiden jälkeen. Haha, saavutus.

Yksi aikainen työaamu radalla.

Viime viikolla vedin mäkkiruokaa hävyttömän paljon, kävin kuutamouinnilla (puhelimen valolla kahlasin rannan eka läpi meduusojen ja tappajakalojen pelossa) ja shoppailin mekkoa ja korkkaria ja käytinkin niitä lauantai-iltana kasinolla! Sunnuntaiaamu oli ah niin ihana, sai nukkua niin pitkään kun huvitti ja menikin ihan heittämällä vähää vaille kellon ympäri. Vapaapäivän käytinkin sightseeingin merkeissä ja leffaillessa 8)

Kings park

Run, mate

Kulunut viikko on aika pitkälti koostunut töistä, syömisestä ja nukkumisesta, ja vielä ois pari päivää ja sunnuntaina pääsee vapaapäivän viettoon. Srsly, valitinko mä Suomessa herätyksistä viiden aikaan aamulla..? :D Ehkäpä se taas näiden 2:45 soivien herätysten jälkeen tuntus ihan luksukselta.

Töissä on ollut kivaa, alkaa oppii tallin tavoille ja hyvin osaa tehä jo omin nokkinensa hommia kyselemättä mitä seuraavaks. Tietty niinä aamuina ku tuntuu et nukahtasit just jos jäisit paikalles (onneks semmosta ei kerkii tapahtuu), on vähä semmonen olo et voisko vaan jäädä sänkyyn ja mennä päiväks vaikka shoppailee ja biitsille. Asennevamma on kuitenki yleensä aika äkkiä selätettävissä, eikä se kestä kun aamun pahimmat koomaiset hetket. Työporukkakin on sitä paitsi tosi jees ja mäkin oon jo aika hyvin omaksunut "yes, boss" -asenteen hahhah :D Oon todennu et sitä paremmin yleensä menee, mitä vähemmän juttelet herra johtajan kanssa, koska se tarkoittaa aika usein sitä, että oot tehny jotain väärin. No ei nyt ihan kuitenkaan, tallilla on vaan aika tarkkaa et tallin tapoja noudatetaan, eikä sanomista tule jos vaan teet hommasi kunnolla ja reippaasti. Oon vaan huomannu, et mun muisti jäi varmaan Suomeen. Unohtelen ihan jatkuvasti jotakin, erikoisen hyvin esimerkiksi pyörää etupihalle lukitsemattomana (Jessika jo kerran huijas mua et se on varastettu ja jouduin kävelee duuniin, et muistasin sen joskus ottaa kurjien rosvojen ulottumattomiin) ja radalla katospaikka on kans mun bravuuri. Oon käyny hevosen pesemässä ja sit alan miettiä, et ku samaan paikkaan pitäs mennä eikä oo mitään havaintoa missähän se oli :D Kuulen tästä jokaikinen aamu kun joko survon hevosen väärään tai näytän niin eksyneeltä. Enpä rasittava yhtään.

Viime lauantaina käytiin Bel Yere Tavernassa juhlistaa yhden ratsastajan synttäreitä, mut ehkä puolenyön aikaan oltii jo ihan valmiita lähtee kotiin nukkuu kun alla oli duunipäivä. Ja pitipä mun kyllä aamuviideltä olla tallissa taas. Pienissä pelkotiloissa kipiteltiin kotiin kaikenlaisten ryöstäjien kautta muiden pahisten pyöriessä mielessä, mut tosi huojentavasti todettiin et aina pakoon pääsee edes toinen. Huojentavaa siks, et tässä tapauksessa se olisin ollut minä salamannopeine balleriinoineni, kun Jessikalla jalassa oli korkeat remmikorkkarit. Hahhah :D Täällä ei naisen ainakaan yksin kannata yöllä liikkua, aina parempi mitä enemmän ihmisiä ja yksikin mies porukassa on jo turvallisempi.

Ja tässä todiste tästä valtavasta rusketuksen määrästä, jonka oon saanut. Huomaatteks, oon ihan papu? Yeap, en mäkään.

Cheers!

Perth Zoo

Aamu ilman herätyskelloa ja ex tempore -reissu eläintarhaan! 8) Pikanen tsekkaus netistä, et miten täällä bussit kulkee ja sit kokeilemaan onneaan et pääseekö perille. Aika sulavasti pääsin suoraan Perth Zoon

sisäänkäynnin eteen, enkä luullu olevani täysin eksyksissä kuin vaan Esplanaden Busportilla miljoonan eri bussilaiturin ja aikataulujen kanssa. Google Maps oli hyvä apuri antamaan vähän suuntia bussien numeroista, mut en sit loppupelissä edes mennyt sen ehdottamilla, kun hokasin miten ne kulkee. Julkisilla meneminen on tosi halpaa, kun maksat lipusta 2AUD ja pääset sillä niin pitkälle kuin se bussi kulkee. 

True turistit ottaa kuvia bussin ikkunasta. 

Fiksuna likkana jätin kameran kotiin (puhelimen pikselimössöt on ihan jees), joten saa nyt tyytyä kuviin, mitä ei kärsi paljon tarkemmin kattoa. :D

Pingviinit ja tää ilmasto yhdistettynä ei käyny kyllä mielessäkään :D

Eläintarha ei ollut mikään kamalan iso, mulla meni muutama tunti kun kiertelin ja katselin ja kävin välillä syömistä (jätskiä) ostamassa. Alueet oli jaettu Australian omiin eläimiin, Afrikan savanneihin ja Aasian sademetsiin. Puitteet oli kyllä hienot ja tuntui oikeasti, kuin olis siellä sademetsässä kävellyt kun sitä aluetta kierteli. Eikä näin keskellä viikkoa mitään väentungostakaan onneks ollut :) Kelpo päivä. Huomenna taas heppahommat kutsuu ja kello pärähtää soimaan hävyttömän aikasin. 

Perus päikkäriasento :D

Meerkat eli mangusti. Melko vekkuleita

                                         

Julma pieni kroko.

                                 

Kuvia päivien varrelta

Day off

.9

Eilen käytiin kasinolla ja yökerhossa kattelemassa, paikka oli kyllä hieno ja porukkaa oli ku pipoo. Olo oli kovin alipukeutunut farkuissa ja tennareissa, kun muut naispuoleiset lähes poikkeuksetta kipitti korkeissa korossa ja just ja just vesirajan peittävissä mekoissa. :D

Tänään sit käytii nopeesti vähä kulttuurielämyksiä hakemassa täykkärimaalausten muodossa ja lähettiin kattelee vähä lisää hevosia semmoseen kisatapahtumaan, missä kisattiin niin kenttäratsastuksessa kuin länkkärissäki. Lännenratsastusta mentiin kattoo sillä ajatuksella, et saadaan nähdä kunnon actionia ja liukupysähdyksiä, mut se oliki joku iisimpi sarja. Jouduttiin tyytymään eestaas humputteleviin ratsuihin. Maisemat ja keli oli loistavia ja aurinko paisto ihan täydeltä terältä, mikä kyllä tarkottaa myös toisaalta järjetöntä aurinkorasvan menekkiä jos ei halua tällä kalkkilaivan kapteenin hipiällään hankkia semmosta sievää kuoriutuvaa ja kirkkaanpunaista kuontaloa. Oikein kelpo sunnuntai, huomenna aamulla taas lähettävä duuniin. :)

Duunii, unta, duunii

Arki alkaa rullata täällä aika äkkiä, duunii pari päivää takana. Oon töissä Trevor Andrewsilla, noin kolmenkymmenen hevosen talli ihan Ascotin radan vieressä. Yks alueen parhaimpia valmentajia, vaikkakin jakaa pomona mielipiteet laidasta laitaan. Mulla ei oo pahaa sanottavaa, mutta jos kutsutaan välillä työntekijöiden toimesta saatanan kätyriksi - no, ehkä se kertoo siis siitä, millanen tyyppi osaa olla. :D

Keymer Street, talli on tän varrella. Joku +28°C tais olla lämmintä 8)

Aamulla alotetaan 3:30, aamut on aika hektisiä. Jaardit (isot hiekkapohjaiset karsinat, vähä kuin tarhan ja karsinan yhdistelmä) siivotaan, ruokitaan jne. Suurin osa ajasta menee hevosten viemiseen radalle ja takas talliin. Aamusin työntekijöitä on melkein kymmenen, mutta vähemmällä porukalla siellä kyllä vietettäiskin koko päivä eikä homma oikein pyöris. Laastarit on tullut tarpeeseen, koska oli ostettava uudet kengät ja ku pistät upouudet popot jalkaan ja kävelet päivässä varmaan useamman kilometrin edestakas... Auts. Pakko kai se on vaan kärsiä, kyllä ne siitä jalkaan jossain vaiheessa mukautuu... Iltapäivällä mennään kahden aikaan, hommat on saatu tehtyä yleensä parissa tunnissa. Päivällä nukkuminen tulee kyllä tarpeeseen, ei sitä illalla mene kuitenkaan niin aikaisin nukkuu et kello kolme herätyksen soidessa ois saanu tarpeeks unta.

Tokana päivänä avattiin mulle pankkitili, hankittiin Medicare-kortti (vähä kui Suomen Kela-kortti) ja puhelimeen liittymä. Sitten vähä shoppailtiin (ja sehän se ei onneks lähteny lapasesta). No mut toisaalta, vaatteet ja kengät tuli ihan tarpeeseen, kun multa tullessa tullissa laukkuu avatessa kysyttiin, et onks mulla vuoden tavarat oikeesti tässä ku laukun painaessa ehkä 13 kiloa. Siitäkin osa oli semmosta tavaraa, mitä otin mukaan vaan siks kun kerran laukussa oli tilaa. :D

Kärsimyksen kengät.

Pariin otteeseen on kyllä tullu ihan semmonen olo, et oonks edes toisella puolen maapalloa, ku suomalaisia tuntuu tulevan joka nurkalla vastaan. Trevorilla suomineitoja töissä on kolme, eli ison osan päivästä pärjää ihan suomea puhumalla. Tietty onhan se niin iisiä, ku voit kysyy pitempään olleilta paljon helpommin miten joku juttu tehdään ja aika varmasti ymmärrät sanoman :D Vaikka oonki moneen otteeseen kuullu, että puhun kuulemma tosi hyvää englantia niin silti aussiaksentti on saanu mut välillä epätoivon partaalle. Tuntuu välillä, että vaikka kuin keskityt kuuntelemaan niin oikei perinteisellä tavalla puhuvan jutut menee silti vähä ohi. Ehkä se ottaa vaan aikansa et pää ja korvat tottuu siihen, niinku yleensäkkin vieraaseen kieleen.

Kuvia pitäs varmaan napsii vähä enemmän, töissä ei jouda puhelinta räpeltää (ja varmaan jos jossain seiskoskelis puhelin kädessä niin tulis kyllä sanomista) eikä muuten oikein muista. Eilen oli huikeet maisemat Zig Zag Roadilla illalla, sellaisen kukkulan päältä näki älyttömän hienosti melkein koko Perthin. Siellä kyllä yritin kaivaa puhelimen kameraa esiin, mutta tulos ois ollu pikimusta kuva kummallisilla valotäplillä :D Ei ehkä ois ihan vastannu sitä, miten sen näki omin silmin. Haha ja ajelinhan mä eilen autollakin! Melko sujuvasti vasenta kaistaa, ehkä kerran vaan vetäsin vähä jalkakäytävän puolelle kun en ihan hahmottanut. Kaikki liikennesäännöt ei oo ihan selvillä kyllä, mutta eiku sekaan vaan. Täällä on aika kivaa.

Finally

Jos joskus on aivot tiltissä, niin nyt. Mut perillä ollaan!

Ylihintainen second breakfast.

Michla vai Pihla, whatever!

Matkustamista kolme päivää takana, joista yks bussissa kohti Helsinkiä ja sit kaks koneita vaihdellessa ja kentillä ravatessa. Matka meni hyvin, kylläkin jos joskus on erehtynytkään ajattelemaan että lentämisessä on jotain hohtoa... Ei. 12 tunnin Amsterdam - Kuala Lumpur lennolle sopivasti taakse sattui pitkäkoipinen mies, eli penkin taivuttaminen 90 asteen kulmasta oli lähestulkoon mahdottomuus. (Kuitenkin ehkä sen miehen loppuaikana poistuessa hetkeksi, saatoin siirtää edes sen viis senttiä - ei oo mun vika et toisilla kasvaa pitemmät jalat..) Sit kun sai unenpäästä kiinni pienessä penkissä istuen ja välttäen koskettamasta vaivaannuttavasti viereisessä istuvaa, tulikin lentoemäntä ystävällisesti koputtamaan olkapäähän niin kauan että herään "chicken or fish fillleeee". Thanks.

Unirytmi on kyllä sekoitettu sopivasti tänne käyväksi - kello on yhdeksän ja oon jo valmis unille.
Tullikin oli lukuisista pelotteluista huolimatta melko helposti ohi ja lentokentältä suorinta tietä painuttiin tallille. Huomenna jo herätys pärähtää kolmelta, et ei tässä nyt ainakaan lorvimaan jouda. :D Nyt mä tarviin unta, ajatus ei juokse enää hetkeekään.