Once the travel bug bites there is no known antidote

Moi parin viikon hiljaisuuden jälkeen t. olen ollut niin kiireinen etten oo kerinny blogata, ku kuluneella viikolla oon jopa kolme päivää ollu töissä. Oikeesti siis suorastaan ihanan iisi viikko takana parin aika hektisen jälkeen ja tiedossa olevien parin kovin kiireisen välissä.

Aurinko on kyllä hellinyt (mua vähän turhankin rajusti jos kattoo noita kohtia, joihin ei sitä 50+ aurinkorasvaa laittanut sentin paksuudelta) ja töissä on saanu hiki päässä touhuta. Hetkittäin jopa tekis mieli kotiin lähteä viikoks nauttimaan kylmästä ja pimeästä, niin kuumista päivistä osais nauttia vähän enemmän :D Jospa tähä hiljalleen tottuis, vaikkakaan ajatus sit joulukuussa vuosikkaiden kanssa tappelusta neljänkympin helteessä ei oikein sytytä, kun pelkkä ruokkiminen tuntuu ylivoimaiselta kun mittari näyttää 35. Vuosikkaiden preppaus alkaa parin viikon päästä ja breeding season kun kerran on meneillään, niin kolme neljästä työntekijästä on raskaana, niin ironista kuin se onkin. Tää myös tarkoittaa sitä, et oon ainoa työntekijä, joka voi koskeakaan vuosikkaisiin pomon lisäksi, ennenkuin löytyy uudet tilalle. Penskat kun ei oo mitään rauhallisimpia tapauksia ole käsitellä, niin ei siinä sitä riskiä raskaana olevat halua ottaa, että raahaudut maassa hevosen perässä tai otat kaviosta osumaa. Ajatuksena kauhistuttaa se, et asioista jotain tietävät työntekijät siis lähtee ja minä, joka vieläkin oon aivan tyystin pihalla enkä varmasti tunnista 130:sta hevosesta kolmea enempää, joudun käyttämään aivojani :D

Mutta näinä runsaina vapaapäivinäni oon tehny ei-mitään ja myös aivan ihanan viikonloppureissun Margaret Riverille. Joka taitaa olla ihan ykkösiä suositelluista matkakohteista WA:ssa :) Hotelli oli aika simppeli (okei aika ruma), mutta parille yötä aivan kelpo eikä tietysti turhan kalliskaan. Perjantaina lähdettiin, kunhan mä sain duunit sille päivää tehtyä ja farmi kun on sopivasti tunnin ajomatkan päässä Perthistä etelään, eli matkan varrella:) Kokonaisuudessaan matkaa Perthistä on kolmisen tuntia.

Margaret River Resort

Perjantai-iltana käytiin syömässä Arc of Irisi -nimisessä ravintolassa. Ruoka oli ihan huikeen hyvää, mutta pääruoasta ja jälkkäristä sai kahdelta ihmiseltä pulittaa reippaasti yli satasen, eikä alkoholia edes tarjoiltu kys. paikassa, joten hintaan ei sisältyny edes ylihintaset viinat :D Ravintolalla oli BYO (bring your own) -tyyli, eli käytiin bottle shopista omat viinit ruokapöytään ja maksettiin siitäkin hyvästä sitten viis dollaria ekstraa. Tunnelma paikassa oli kuitenkin tosi kotoisa ja palvelu oli hyvä, kokkia myöten henkilökunta huolehti, että ollaan tyytyväisiä annoksiin. Kooltaan paikka oli aika pieni, mutta sopivasti oli kuitenkin yksi pöytä vapaana, kun me lampsittiin sisään.

Ei ehkä niin houkutteleva kuva, mutta meinasin kuolla kun söin ton jälkkärin. Oh my god

Lauantaina ohjelmassa oli melkein koko päivän kestävä viinikierros, johon sisältyi neljä wineryä, suklaatehdas (<3) ja panimo. Sivistyneestihän viiniä pitäs vähän maistaa, eikä juoda kaikkea mutta me ainakin pieni hiprakka onnistuttiin hankkimaan. Ehkä syynä oli maisteltujen lukuisien viinien lisäksi myös se kokonainen pullo, joka juotiin lounaalla.. Ehkä. 

Maisteltiin myös krokotiilia ja kengurua!

Viininmaistelureissu lounas ja kuljetus mukaanluettuna kustansi n. 70 dollaria per naama. Ja onhan se nyt must do -listalla, jos kerran lähtee Margaret Riverille, jossa on viinitiloja kuin sieniä sateella!

Sunnuntaina ylihintaisen aamupalan jälkeen lähdettiin takaisin kotiin, mutta ajettiin takaisin maisemareittejä rannikkoa myöten. Kotimatka vei melkein seitsemän tuntia, mutta oli kyllä näkymät sen arvoiset! Lämmintä 30C, Spotifysta hyvä playlist soimaan, mansikoita eväänä ja pysähdyksiä mitä kauniimmissa paikoissa. Vähän myös lapsetti, joten matkalla pysähdyttiin labyrintissä ottamassa vesipyssymatsi. :D Haha se oli kyllä huikeeta. Dunsborough ja Busselton oli paikkoja, missä pysähdyttiin vähän paremmin ja ai että. Siellä vois vaikka kuvitella asuvansa, niin kaunista se oli.

Upein biitsi, mitä oon Ausseissa tähän mennessä nähny! Harmi vaan, et vaihteeks tuli syötyä vähän liikaa niin ei kyennyt edes ajattelemaan bikineihin vaihtamista, kun olo oli kuin hylkeellä :D

Ravintolan terassilta, missä syötiin lounas :)

Harmi vaan, että reissun kuvasaldo on aika nihkeä, kun joku hatarapäinen unohti kameransa lauantaina ensimmäiselle viinitilalle... Sain kamerani takas sit sunnuntaina, kun kotimatkalla poikettiin sitä kautta hakemassa se :D Oon kyllä ihan uskomaton mitä tulee mun tavaroihin. Ja puhelimestakin loppui akku perjantai-iltana jo menomatkalla, kun unohdin puhelimen laturin asuntovaunuun. Tietääkseni en mitään muita tavaroita kuitenkaan hävittänyt tai unohtanut (tai en oo ainakaan huomannut). Oon ollu aina aika stressivapaa reissaaja, nimimerkillä pakkasin tavarat viikonloppureissulle viidessä minuutissa ennenkuin lähdin aamulla töihin. Ja siks varmaan laturi jäikin ja myös ainoat farkut ja paita, jotka otin mukaan oli samanvärisiä beigejä, joten ei niitä voinut edes pukea yhtäaikaa näyttämättä urpolta. Douchebag.

Tänää siis vielä vapaa ja sit oiskin tulevat kaks viikkoa töitä yhdellä vapaalla. Tänään piti olla töitä, mutta pomo soitti kotiin ajellessani eilen, että ota huominen vapaaks kun toi työvuorolista näyttää sulle aika hurjalta. No worries, varmasti otan :D Joulukuussa sitäpaitsi vapaata on vain jokatoinen viikonloppu, joten pitää kai sitä nyt nauttia sit, kun on vielä muutakin elämää kun työt..

Nyt on pakko taikoa jotain ruokaa (en saa kuulemma syödä pelkkiä keksejä lounaaksi). Kokkasin muuten ehkä kolmatta kertaa kunnolla koko ausseissa oloni aikana (krhm, vasta noin kahdeksan kuukautta..) ja pikkusen oli muuten kotoisa makaroonilaatikko hyvää!! Nyt voi taas huoletta jättää keittiöasiat muille pariks kuukaudeks, kun oon täyttänyt mun kokkauskiintiön.

Kuulumisiin,
hugs!!

Uusi duuni, uudet kujeet

Kaks viikkoa uutta duunia takana ja voisko tää likka olla tyytyväisempi!! Elelen nyt ponitytön unelmaa täällä :D Työt alkaa aamulla inhimilliseen aikaan, saat oikeesti palkkaa etkä mitää pientä könttäsummaa viikossa ei väliä monta tuntia tallilla vietät, työkaverit on mukavia, pomo huippu ja vapaatakin saa enemmän ku yhden päivän viikossa! Ja hei, onko meikän karvaiset työkaverit ehkä vaan maailman söpöimpiä. Päivät osaa olla pitkiä, mut toisaalta kun suurimman osan ajasta majailen mun asuntovaunussa niin ei haittaa töiden parissa viettää pidempiä päiviä jos ei oo ajelemassa yöksi Perthiin:)

Touchstone Farm on siis siitosfarmi North Dandalupissa, n. tunnin ajomatkan päässä Perthistä. Hevosia on reippaat sata, tän vuoden varsoja jotain 30-40 välillä ja vuosikkaita vajaa parikymmentä, joista tänä vuonna 10 menee huutokauppoihin ja joita siis aletaan prepata joulukuun alussa niitä varten. Loput on sitten kantavia tammoja, astutusta odottavia tai jo varsallisia tammoja. Oripoikia on kolme kappaletta, joista kaksi tällä hetkellä vaan astuu tammoja. Näillä on kans aika kelvot nettisivut www.touchstonefarm.com.au :)

Meillä on maanantait, keskiviikot ja perjantait eläinlääkäripäiviä, muina päivinä keskitytään siivoamiseen ja yleiseen puuhasteluun. Duunit alkaa viikolla puol kasi ja vloppusin kahdeksalta, hommia painetaan koko päivä, eikä tällä kertaa oo aikaa lorvia sängyssä puolta päivästä :D Vet dayt on yleensä niitä pitkiä päiviä, hevosia ell tsekkaa yleensä jonkun 15-20, ultraäänellä käy järjestään kaikki läpi, et tiedetään ovuloiko, onko kantavana ja miltä yleisesti näyttää ja samalla tarkistaa myös varsat. Kuulostaa iisiltä päivältä: ruokinta, pari jaardia siivota, kasata hevoset ell varten laitumilta tarhoihin ja lounaan jälkeen ell tekee taikojaan ja sit vaan hepat takas ja ruuat taas eteen. Nope, ekan viikon työtuntisaldo oli reippaat 50 :D Vaan tietysti palkkapäivänäkin meinas sit silmät tippuu päästä.. Mut toi viikko olikin kaikkien mukaan ihan jäätävä ja nyt on sit jo tuntimäärät ollu ihan inhimillisiä:D

Oon jo tän parin duuniviikon aikana kerinny nähä yhtä ja toista. Vierestä seurattuja ultraääniä on jo melkoinen liuta ja sieltä on osoiteltu uudelle tytölle mitä pitää kattoa ja missä se pieni varsanalku oikein on ja missä sydän sykkii, pieniä leikkauksia ja ompeluita, ruunauksia, astutuksia, parin vinkurajalkaisen varsan kinttujen operointia leikkauksilla, ekan aussikäärmeen kanssa yhteentörmäys, yhden tamman epäonnistunut varsominen, jonka seurauksena löydettiin aamulla kettujen syömä kuollut varsa ja tammakin käytiin lopettamassa loppupäivästä kun siitä ei ollut enää ylös nousemaan. Yleistä hevosenalkujen kanssa toimimista ja mun näkökulmasta ison farmin rutiineja ja tapoja tehdä asioita. Ja oonhan mä sitäpaitsi ihan uuno mitä tulee noihin vastasyntyneisiin ja muutaman viikon ikäisiin, kyllä mä noitten vuosikkaiten kanssa osaan tapella ja touhuta, eli mun aivoille paljon käsiteltäviä asioita:D Miten mielenkiintosta onkaan!

Feed run

Vuosikkaita oripoikia, näitten kans aletaan kk päästä touhuta!

Viime viikonloppuna mulla oli ensimmäinen vapaa viikonloppu töistä sitten ausseihin saavuttuani, jos ei lomaa lasketa :D Olipa outoo olla ihan niinku kaks päivää putkeen vapaalla, ilman että toinen oli saikkua tai jotain. Mut ei sit kuitenkaan ollu aikaa blogia kirjotella, on niiiiin kiireistä ollu.. vai oisinkohan mä vaan välillä ihan patalaiska..
Lauantaina tein mun omia askartelujuttujani (jep, seriously) ja vähä lenkkeilin ja illalla lähettiin meidän skandinaavisella porukalla Perthin yöhön. Kaks finskiä, norjalainen ja ruotsalainen, tästähän vois vaikka jonkun hauskan vitsin kehitellä hekoheko,. Juomapeliä pitkästä aikaa ja sekös olikin vähän petollista haha. Viikonloppu oli kyllä kaikkiaan siis mainio. Tälläki viikolla kaks vapaata, mitä mä oikein teen mun elämällä jos en oo töissä kokoajan?!
No joo, vaikka tätä:

Kamala polte ois hevosen selkään!! Musta tuntuu, että varaan vaikka jonkun ylihintasen maastoköpöttelytunnin, että pääsen vaan kampeamaan itteni satulaan pitkästä aikaa :D Ku eihän noita hevosia muuten tarpeeksi nää.. Ja nyt julkaisen mun tekstin äkkiä, ennenkun mun krhm luotettava nettimokkulani pätkäsee ja hävittää koko sepustuksen! Hugs!