If your dreams don't scare you, they aren't big enough

Viime syksynä mä keksin et hei, mähän tahdon lähtee Australiaan. Olin just kotiutunut Ranskasta, jossa vietin puoltoista kuukautta työssäharjoitellen ja pari viikkoa kotoa oltuani (pienessä matkakuumeessa vissiin) mä laitoin jo sähköpostia tänne, et ottakaa innokas heppatyttö sinne töihin. Mun vapaamuotonen työhakemus sai vastauksen, joka ei muuta sisältänyt kuin kysymyksen et "millon tuut?" ja siinä vaiheessa kai on saattanu joku kiljahdus tai toinenkin päästä. Ensin ajattelin varata liput tammikuulle, mut sit kuitenkin päätin yrittää korottaa biologian yo-tulosta ja varasin lennon kevään kirjoituspäivästä viikon eteenpäin. 

Matkajärjestelyt käsitti mun kohdalla lähinnä takas äiskän ja iskän nurkkiin muuttamista vuokrarahojen säästämisen takia ja opiskelijaelämän vaihtumista työmyyräilyyn. Mä oon tunnetusti hirveen laiska hoitamaan paperijuttuja ja vastaavia, joten sain huolettomalla reissuunlähtö -asenteella äidin päähän ehkä muutaman harmaan hiuksen vastailemalla työpaikkaa, asumista ja vastaavia asioita koskeviin kysymyksiin lähinnä "en tiiä vielä". Siinä vaiheessa, kun lähtöön oli kuukausi ja vastaus oli edelleen sama, sain tosiaan vakuutella että joojoo, kyllä ne järjestyy. :D "Pakko kai täällä on jonkun stressata, kun sä et!" 

Tähän mennessä lähtemistä en oo katunut kyllä oikeasti hetkeäkään. Vaikka joo, tää on arkea, aamuherätyksethän on aina perseestä ei-niin-kivoja, eikä voi sanoo että töissä ois aina mitenkään erityisen huippuukivaaihanaa. 

Working Holiday -viisumilla saa yhdessä työpaikassa tehdä kuus kuukautta, mulla nyt siis takana tuolla kaks ja meininki nyt ois jaksaa vielä neljä. Suunnitelmat on vielä sen jälkeisestä ajasta vähän auki, mut tarkoitus sinne olis sisällyttää farmiduunii 3kk 2nd year visaa varten (jota ei oo pakko olla heti putkeen, vaan kunhan anoo ennenkuin täyttää 30, mut ilman farmiduunii melko mahdottomuus saada) ja matkakuumeen laannuttamista. Rahatilannehan sen tietysti määrittää, mä en nimittäin tässä juuri rikastumaan tällä palkalla pääse. Toivon isoja veronpalautuksia ja hyväpalkkasta farmiduunia. Uusi-Seelanti on sellanen paikka minkä tahdon nähdä (ja minne mun logiikalla on jopa lyhyt matka täältä, vaikka sekin sisältää lukuisia persettäpuuduttavia tunteja lentokoneessa. Vähemmän kuitenkin kun kotikonnuilta!). Itärannikkokin ois ehkä nähtävä. Ja Bali tietty ku seki on kategoriassa "kerran kun lähellä ollaan!". Saattaa olla, että pankkitili itkee kun alan konkretisoida mitään näistä suunnitelmista. :D 

Mut juu, nyt taas yksi työpäivä takana, ihan omin pikku kätösin tehtyä lasagnea maha täynnä (note to self: paskalla suuntavaistolla varustettuna ei kannata ajatella jättävänsä lasagnea uuniin "pikaisen" juoksulenkin ajaksi. Tulos: krhm, rapsakka), vielä yks työpäivä ja sit sunnuntai vapaa! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! 8)

Finglishiä

Toivottavasti siellä pallon toisella puolella tulee kohta joku takatalvi!! Terveisin katkera fbn sääpalvelua seurannut, täällä oon lähinnä kuivattanut vaatteitani 24/7, helteitä ei oo paljon näkynyt. Parina aamuna oon saanu ripustaa lähes jokaisen vaatekappaleen päältäni kuivamaan aamuduunin jälkeen. Horzen takki on aika hyvin mut kyllä kuivana pitänyt, vaikka kieltämättä yhtenä aamuna sekin jo lopulta petti. Ihmekkään tietysti, jos kaatosateessa kävelet abouttiarallaa kolme tuntia radan, tallin ja hevosten uima-altaan väliä. Suomen talvenhan mä vaihdoin melko sujuvasti Australian lähestyvään talveen (sisältää muuten näiden kokemusten perusteella aika paljon vettä), vaikkaki sillon tullessa kerkis vähä niitä shortsikelejä ollakin. Mutta tiiän että valittaisin helteestä paljon enemmän, siihen nähdenhän mä suorastaan viihdyn sadevaatetuksessa ja vettä valuen. Jos on joku asia, mistä ihmiset jaksaa valittaa ja selittää, niin sää. Lukeudun näihin, myönnettävä on. Ykskin päivä kengittäjä kysyi, että mistä työkaverin kaa juteltiin suomeksi. Vastaus oli sää, ilme oli semmonen "seriously?".. Jep, mietittiin sataaks huomenna vai ei. Ei ne paljon menetä, jotka ei meidän löpinöitä ymmärrä.

Musta tuntuu, et tuollahan mun pitäs oikeesti asua.
Tää kämppä on vaan joku väärinkäsitys.

Eilen iski eka hämmentävä hetki tän finglishin kanssa. Yleensähän sitä heittää varsinkin töissä muiden suomalaisten kanssa jutellessa suomenkielisten sanojen väliin englantia ja millon mitäkin väännöksiä, mutta eilen kotiin skypetessä aloin selittää et kävin vähän shoppailee, enkä vaan millään saanu päähäni mikä shopping mall on suomeksi. :D Kyllä se ostari sieltä vähän ajan päästä tuli, mutta ei oo vielä tuota sattunukkaan, että joutuu oikeesti hetken miettii. Melko äkkiä se kieli tuolla päässä alkaa sekottua. 

Swan River

Päivät taas kuluu ihan huomaamatta, vaikka aamusin tuntuukin et seuraavaan vapaaseen kellottomaan aamuun on aikaa suunnilleen ikuisuus. Ei tätä hommaa vois tehdä, jos ei itseään yhtään aamuvirkuks miellä. Yleensä sitä äkkiä piristyy, kunhan vaan pääsee yli ajatuksesta, miten kiva oiskaan jäädä sinne lämpimän peiton alle. Iltapäivät on mulle vaan superduperpahoja, aamuisin torkkua ei edes tarvii mutta päikkäreiltä herääminen vaatii joskus noin viis asetettua herätystä. Ihan aina ei onnaa sittenkään, pari kertaa oon heränny työkaverin soittoon, et pitäs varmaa tulla töihin. :D

Chocolate, men, coffee - some things are better rich. Quote of the day hahhah, tähän on hyvä lopettaa.

Ahkera bloggaaja

Strawberries ja aamupalapuu

Okei sori. Laiska kun on, huomaamatta aikaa vierähtänyt viime kirjoittelusta. Kohta pari kuukautta takana ja aika on menny melkosella vauhdilla. Vaikka mitään maatamullistavaa ei ole tapahtunutkaan, sitä vaan aina iltaisin havahtuu et "Oho se on ilta taas. Onks tänää tiistai? Ai torstai, täh..."

Tää aamu taas meni vauhdilla, normaalien hommien parissa ja tiistai eli meillä kengityspäivä. Heposet sai kenkiä jalkaan ja tomerat full timet taas seisoskeli muutaman ylimääräsen hetken tallilla pitelemässä kopukoita. Tänää tais kengitettäviä olla vaan viitisen kappaletta muutaman race checkin lisäks, eli olin ihan inhimiliseen aikaan kotona ja jäi tämmönen sopiva köllöttely-/bloggailu-/ruoanlaittohetki kuitenkin ennen iltapäivähommia. :)

Porukka tallilla on vaihtunut tiuhaan ja viime viikolla oli kaksikin uutta, joita ei oo yhden aamutallin jälkeen enää näkynyt... Kommentit on kyllä ollukki kieltämättä samanlaisia mitä itellä kävi sillo alottaessa mielessä. "So much going on all the time" = varsinkin herra johtajan suusta saa kuulla kokoajan, että tee sitä, mee tuonne, tee tätä, jätä se ja mene tuonne, nyt sinne, miksei tuota oo jo tehty ja sitä rataa. On meillä homma oikeesti hanskassa, vaikka se ainakin ihan uunituoreelle työntekijälle hetkittäin pieneltä kaaokselta näyttääkin. :D Mukavasti on kuitenki duunissa menny, tietty en voi kieltää etteikö ois ollu päiviä, että lapiolla ois mieluummin mätkiny muita kuin mättäny paskaa. 

Director tiivistää fiilikset aamutallien jälkeen! 

Mulla on nyt autokin millä huristella, pyöräilly oon kuitenkin kerran tosi ahkerasti sen hankkimisen jälkeen iltapäivisin töihin. Vähemmän kiukuttaa lämpimän peiton alta kaivautua pois kun tietää, ettei jo työmatkalla kastu läpimäräksi, jos herätyskellon sijasta herää esimerkiks kaatosateen houkuttelevaan ropinaan. Enkä sitäpaitsi usko, että pyöräily siihen aikaan aamusta on kenenkään juttu :D Ja fillarilla on vähän työläs retkeillä vapaapäivinä, niinkuin viime perjantainakin biilini minut uskollisesti kuljetti vp:n viettoon Fremantleen turistiretkelle! Huono turisti ei kyllä tainnu kun tän yhden ainoan kuvan.

Tässä nyt viime kirjoituksesta kuluneiden kolmen viikon (ups) aikana oon lähinnä tehny duunia, mut muistanu myös pitää kivaa. Oon käyny leffailemassa, kahvittelemassa ja syömässä siellä sun täällä, mutta myös kieltämättä ottanu lukuisia päiväunia ja viettäny viikonlopun liikkumalla ainoastaan kodin ja töiden välillä. Toissaviikonloppuna oli vähän fiinimpi ilta, kun kävin syömässä kavereiden kanssa hienommassa ravintolassa, käytiin muutamat juomassa bilisbaarissa ja sit mentiin vaan jatkamaan iltaa yhden kotiin :) Sunnuntaiaamu oliki sit melko kamala, kun yhdistin korkean kuumeen ja krapulan edellisen yön täristen kolmen peiton alla nukuttujen pätkittäisten unien kanssa. :D Huh. Eikä kymmenen duunipäivän jälkeen ollut kyllä kieltämättä lauantaina mitenkään virkeimmillään, kello kun alkoi olla yli puolenyön, niin mun olis pitäny varmaan laittaa tulitikut silmiin mieli pysyä hereillä yhtään pidempään. Ilta oli kuitenkin mukava kuin mikä ja mun nimen ääntäminen oli taas aihe, joka nousi esille aika monta kertaa. Noo, Filla on ihan jees. 

Yhden aamulenkin maisemat kotikadulla. :)

Niin pirtsakat popot, että kelpaa kipitellä!

Nyt on kyllä myönnettävä, että pieni koti-ikävä alkaa olla! Tai en mä sitä kotia niin kaipais, kun saisin rakkaat ihmiset vaan tänne. Paljon ootte kamut ja perhe ajatuksissa, voin kertoa, että oon viimeks tänäänki aamulla repeilly yksin mieleen pompanneille idioottijutuille :D Halei täältä, nyt pikapäiksyt!

Hästäg horselfie