Viime syksynä mä keksin et hei, mähän tahdon lähtee Australiaan. Olin just kotiutunut Ranskasta, jossa vietin puoltoista kuukautta työssäharjoitellen ja pari viikkoa kotoa oltuani (pienessä matkakuumeessa vissiin) mä laitoin jo sähköpostia tänne, et ottakaa innokas heppatyttö sinne töihin. Mun vapaamuotonen työhakemus sai vastauksen, joka ei muuta sisältänyt kuin kysymyksen et "millon tuut?" ja siinä vaiheessa kai on saattanu joku kiljahdus tai toinenkin päästä. Ensin ajattelin varata liput tammikuulle, mut sit kuitenkin päätin yrittää korottaa biologian yo-tulosta ja varasin lennon kevään kirjoituspäivästä viikon eteenpäin.
Matkajärjestelyt käsitti mun kohdalla lähinnä takas äiskän ja iskän nurkkiin muuttamista vuokrarahojen säästämisen takia ja opiskelijaelämän vaihtumista työmyyräilyyn. Mä oon tunnetusti hirveen laiska hoitamaan paperijuttuja ja vastaavia, joten sain huolettomalla reissuunlähtö -asenteella äidin päähän ehkä muutaman harmaan hiuksen vastailemalla työpaikkaa, asumista ja vastaavia asioita koskeviin kysymyksiin lähinnä "en tiiä vielä". Siinä vaiheessa, kun lähtöön oli kuukausi ja vastaus oli edelleen sama, sain tosiaan vakuutella että joojoo, kyllä ne järjestyy. :D "Pakko kai täällä on jonkun stressata, kun sä et!"
Tähän mennessä lähtemistä en oo katunut kyllä oikeasti hetkeäkään. Vaikka joo, tää on arkea, aamuherätyksethän on aina perseestä ei-niin-kivoja, eikä voi sanoo että töissä ois aina mitenkään erityisen huippuukivaaihanaa.
Working Holiday -viisumilla saa yhdessä työpaikassa tehdä kuus kuukautta, mulla nyt siis takana tuolla kaks ja meininki nyt ois jaksaa vielä neljä. Suunnitelmat on vielä sen jälkeisestä ajasta vähän auki, mut tarkoitus sinne olis sisällyttää farmiduunii 3kk 2nd year visaa varten (jota ei oo pakko olla heti putkeen, vaan kunhan anoo ennenkuin täyttää 30, mut ilman farmiduunii melko mahdottomuus saada) ja matkakuumeen laannuttamista. Rahatilannehan sen tietysti määrittää, mä en nimittäin tässä juuri rikastumaan tällä palkalla pääse. Toivon isoja veronpalautuksia ja hyväpalkkasta farmiduunia. Uusi-Seelanti on sellanen paikka minkä tahdon nähdä (ja minne mun logiikalla on jopa lyhyt matka täältä, vaikka sekin sisältää lukuisia persettäpuuduttavia tunteja lentokoneessa. Vähemmän kuitenkin kun kotikonnuilta!). Itärannikkokin ois ehkä nähtävä. Ja Bali tietty ku seki on kategoriassa "kerran kun lähellä ollaan!". Saattaa olla, että pankkitili itkee kun alan konkretisoida mitään näistä suunnitelmista. :D
Mut juu, nyt taas yksi työpäivä takana, ihan omin pikku kätösin tehtyä lasagnea maha täynnä (note to self: paskalla suuntavaistolla varustettuna ei kannata ajatella jättävänsä lasagnea uuniin "pikaisen" juoksulenkin ajaksi. Tulos: krhm, rapsakka), vielä yks työpäivä ja sit sunnuntai vapaa! Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! 8)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti