Little bit about racing in WA

Mua on pyydetty kertomaan vähän tästä laukkaurheilusta Australiassa yleensä, koulutuksesta ja kisaamisesta. Mä oon tähän bisnekseen kerinnyt vasta vajaat viis kuukautta paneutua, joten tietotaitoa on vielä aika rajallisesti, mutta mä kokeilen! ;)

Kuva varastettu Googlesta

Hevoset täällä on siis pääsääntöisesti täykkäreitä, joiden koulutus alkaa vuosikkaana. Yleensä hevoset tulee kouluttajille huutokaupoista, jolloin niitä on (ketä on, ketä ei) totutettu ihmiseen, riimuun, pesuun ja käsittelyyn edes jonkin verran. Varsojen kanssa mennään valtavilla harppauksilla eteenpäin, vuosikas on muutamassa viikossa hyvässä tapauksessa jo valmis laukkaratsun alku. Aloitetaan maasta käsin harjoittelemalla ja ratsastaja onkin selässä aika piakkoin. Äkkiä poni onkin jo valmis kulkemaan radalla kaikissa askellajeissa muiden hevosten, ratsastajien ja kaikenlaisten härveleiden keskellä. Kun opit on iskostettu päähän, varsa pääsee yleensä laitumelle miettimään uusia opittuja asioita ja sitten pienen breikin jälkeen onkin jo treenarin tallissa. Meilläkin tallissa on nyt muutama kakkonen, jotka tuli vielä ollessaan vuosikkaita, just sisään breikattuina. Onhan ne nuoria ja arkoja, mutta äkkiä sieltä kuoriutuu tomera laukkaratsun tekele. Eikä ne mun täällä näkemät vuosikkaat oo samanlaisia rimpuloita, kuin kotisuomessa, vaan vois ihan hyvin sekoittaa vaikka kolmivuotiaaseen rakenteen perusteella. Kyllähän ne babyt saa aluks melkein aina annoksen rauhoittavaa suoneen, kun radalla ekoja kertoja ollaan, mutta yleensä se jää pois, kun kokemusta karttuu. "Breaking in" onki varmaan hevosen kannalta loppuelämää ajatellen tärkeimpiä asioita; luottamus ihmiseen ja hyvät kokemukset työskentelystä luo hyvän pohjan tulevaa varten tottakai onnistunutta alkutaipaletta toivoo jokaiselle hämmentyneelle vuosikkaalle, joka koulutetaan hetkessä pienestä villihevosesta laukkaratsuksi. 

Tapoja kouluttaa löytyy varmaan yhtä monta kuin sisäänbreikkaajaa Ascotissa, mutta tää oli tällainen mun näkemys, et miten oon käsittänyt asioiden menevän. :D 

Täällä laukkahevoset osaa olla miljoonienkin arvoisia, esimerkiksi kuvassa oleva Luckygray, joka taitaa olla koko Länsi-Australian kallein kopukka. Voittanut jäätäviä summia ja suurimpia kisoja, mutta tällä hetkellä odottaa leikkausta irtipääsystä johtuneen onnettomuuden jälkeen. Luckygray oli Trevorilla treenissä, joten haha, mäkin olen tätä konia ruokkinut ja loimittanut. :D Duunin alussa muistan, kun taisin just Luckygrayta loimittaa ja työkaveri kysy, että tiiänkö mä minkä arvonen tää harmaa komistus on; "couple million dollars"..... tuli semmonen olo, että silkkihansikkaatkohan tässä pitäs ettiä? Kaikki ei kuitenkaan ihan tässä sarjassa liiku, mutta arvokkaista kavioeläimistä osaa olla kyse. Ilmankos hra Johtajaa vähä stressaa välillä.

Belmont

Sitten itse kisaamisesta.  Mä oon kaikista kisaamiseen liittyvistä säännöistä ja vaatimuksista aika pihalla, joten mä en tosiaan osaa kertoa siitä sen enempää. :D Hevosten pitää läpäistä trialit kisatakseen, vähän kuin koelähdöt Suomessa. Matkat on yleensä 1000-2400 metriä ja juostaan ruohoradalla. Esimerkiksi Ascotin lauantaikisoissa palkintosumma voittajalle on 32,000, kun sitten talvirata Belmontissa esimerkiksi keskiviikon kisoissa summat on huomattavasti pienempiä, about 10,000 luokkaa. Isoimpia kisoja WA:ssa taitaa olla Railway Stakes, jossa palkintosumma 2013 voittajalle (joka oli muuten yllämainittu Luckygray, toista kertaa sitten 2011) oli 610,000 dollaria. Eniten rahaa laukkaurheilulla tahkotaan itärannikolla, jossa suurin kisa on Melbourne Cup, jossa voittajalle palkintosummaksi kertyy yli kolme miljoona dollaria.

Perth Racingin kotisivut toiminevat tiedonlähteenä, jos joku haluaa kaivella tarkempia tietoja. Yleensä eläkkeelle laukkahevoset jää siinä kahdeksan ikävuoden paikkeilla, josta voi sitten siirtyä vaikka ratsupuolelle jos paikat kestää.

Hassun hajuista shampoota t.Shippity

Kisapäivän kulusta sitten. Starttaava hevonen vain kävelytetään ja shampoopestään kisa-aamuna ja hevoset meiltä menee radalle rekan kyydissä. Ascotin lukuisilta talleilta on yleensä monta menijää varsinkin Belmontiin useamman kerran päivässä, eli täällä ei oikeastaan omalla kopilla sinne edes lähdetä vaan rekka keräilee hevosia kyytiin. Hevonen kävelytetään ennen juoksua, mutta muuta lämmittelyä ei tulekaan. Sträppäri on kisoissa hevosta hoitamassa ja taluttamassa, sisältää siis siistimisen, harjaamisen, kavioiden maalaamisen, satuloinnissa auttamisen ja kävelyttämisen. Ennen radalle menoa hevosia kävelytetään ringissä numerojärjestyksessä, josta siirrytään seuraavaan rinkiin, jossa jockeyt hyppää selkään. Kun ratsastaja on selässä, hevoset talutetaan radalle ja ne laukkaa yleisön ohi barriereille eli lähtöporteille odottamaan lähtöä. Kun kisa on juostu, sträppäri ottaa hevosen vastaan, jonka jälkeen kävelytystä ja pesua, yleensä sisältää myös aikapaljon odottelua ja rekan kyydissä takaisin tallille. 

Accrual ja V Prince katoksilla ennen starttia

Toivottavasti edes osa mun selityksistä sisälsi jotain tolkkua, lisäkysymyksiä saa tottakai esittää ja mä tuskailen sitten niiden kanssa ja yritän vastata :D Hahha, cheers! 

Good times

Töissä on ollu kivvaa ja vapaalla on ollu kans kivvaaaa!
Työviikko meni taas ohi että vilahti vaan ja eilen kipaisin bottle shopin kautta kisoista kotiin ja lähdin vähän tuulettumaan. Kotona parit bisset rugbya katsellen (what) ja yhtä kokemusta rikkaampana aploodattu eilen myös pienissä kimaltavissa mekoissa tanssiville miehille transupaikaksi paljastuneessa baarissa. Tuplawhat. Kasinon huiskeessakin käytiin, lähinnä vietettiin iltaa Crown Cubassa, jossa reivailtiin ulkoterassin tanssilattialla ja juotiin varmaan puolen tunnin jonotuksen jälkeen lopulta saatuja juomia. Kotiin melko hyvissä ajoin ja ah sitä tunnetta, kun saa heittää korkkarit pois jalasta ja kaivautua sänkyyn :D Ilta oli kyllä hauska. Kuvia en tunnetusti ikinä muista ottaa, mutta eiks se kerro vaan, et ilta on hyvä, jos ei edes muista puhelinta edes esille kaivaa?

Happy strapper

Töissä on ollu mukavaa ja aika iisiä, tietysti sitä samaa maratoonia kävelty aamut radan ja tallin välillä ja tehty tallihommia, mut aika sulavasti tää viikko meni ilman sen ihmeempiä kommervenkkejä. Eilen iltapäivätallin sijasta vietin loppupäivän kisoissa kolmen hevosen kanssa, mä sträppäsin Accrualin ja Jason Pradon ja V Princen. Accrual juoksi viidenneksi, muiden juoksuista ei paljon taas jäänyt kerrottavaa. :D Venetian Princen kanssa saatiin paikalle myös startin jälkeen hälyttää eläinlääkäriä sydämen vetäessä aikamoisia ylikierroksia. Sydämensyke otetaan aina, kun hevonen tulee radalta takaisin katokselle ja tällä tapauksella se löi kirjaimellisesti kahtasataa, eikä oikein ottanut rauhoittuakseen kaikkine sivuäänineen ja hurja tahti pysyi päällä aika kauan pitkän kävelytyksenkin jälkeen. Lisätutkimuksia tiedossa sille siis tulevalla viikolla.

Yksi aikainen aamu taas

Thaimaan reissua ootan kuin kuuta nousevaa!! Buukattiin niiiiin hieno hotelli, että kelpaa pari viikkoa vetää lonkkaa sitten siellä 8) Ja miten mukava, kun saa Suomesta sinne pikkusiskon ja mummon reissukaveriksi ja näkee pitkästä aikaa <3 Ja tässä myös yksi viikkoni piristäjä:

Mä luulin et tämmösiä saa synttäripäivänä kotiinkuljetuksena vaan leffoissa?! 

Nyt kuitenkin pitää tästä dagen efteristä ottaa niskaote ja vähä freesiytyä. Suihkun ja meikkipussin koluamisen jälkeen lähdenkin Scarboroughiin biitsille lounaalle ja tekemään ei-mitään. Haleja!! x

Edit:
Lisäyksenä pari kuvaa Scarboroughista 8)

The Local Shack Scarborough

Piece of cake

Iisi ja nopeasti ohi mennyt aamutalli takana. Ihan mukavaa vaan, kun aamuisin kello yleensä liikkuu vauhdilla eteenpäin ihan huomaamatta. Tän aamun aika pitkälti olin vain radalla satuloimassa ja pesemässä hevosia, joten ehkä siksikin meni vielä äkimmin, kun yritti ehtiä satuloida ja pestä ja purkaa varusteita ja puntata ratsastajia selkään ja loimittaa ja lukea pomon ajatuksia, että mitä seuraavaksi.... :D Kengittäjän piti tulla tänään, mutta se peruuntui ja siellä seisoskelu vaihtui pitempään breikkiin ja päikkäreihin. Nyt meillä on sit staffia niin paljon, että ei aamuisin meinaa pakuun mahtua. Välillä kun meitä oli niin vähän, että aamut venyi pitkiksi ja saatiin juosta pää kolmantena jalkana, että radalla oli katokset kokoajan täynnä, eikä hevosten tarvinnu seisoskella ja odotella kovin kauaa. Eipä valittamista, sitä paremmin aamu rullaa mitä enemmän ihmisiä tekemässä.

Haha oon miettiny, että pitäisköhän tässä huolestua, kun oon niin tyytyväinen siihen et duunin jälkeen tuun kotiin enkä tee välttämättä yhtään mitään :D Alussa oli totuttelemista, kun ei ollu omaa tallia tehtävänä töiden jälkeen tai koiria lenkitettävänä niinkuin kotona. Kummallista vain kun ei oo kissat mankumassa ruokaa tai koiria kainalossa! Ihmiselle, joka on aikalailla tottunu siihen, että eläimiä pyörii ympärillä kokoajan. Sitten oonki ihan pikkulapsen tasolla, kun nään muiden koiria ja jaksan niitä lääppiä ja silitellä erityispaljon

Musta tuli myös tuplatäti nyt <3 Kuinka hassua, niin se vaan elämä jatkuu siellä kotona vaikken mä siellä mukana ookkaan! :D Kai se on uskottava hah. Välillä on kyllä hetkiä, kun kotiin kaipaa ihan hurjana. Ehkä taas kunhan facebook tyhjenee ihmisten lomailukuvista ja kesäisistä fiilistelypäivityksistä, munkin koti-ikävä laantuu. Oon salaisesti myhäilly tyytyväisenä, kun noi päivitykset alkaa vaihtua työjuttuihin ja koulun alkuun. Kjehkjeh t.katkera kuusipäiväistä viikkoa tekevä.

Tällanen tomera tallipoika yrittää kummitätille skypessä syöttää mm. marjoja!

Muuttaminen toiselle puolelle maapalloa kauas kaikesta tutusta ja turvallisesti kuulostaa jännittävältä, hienolta ja omien rajojen rikkomiselta. Sitä se onkin, mut väistämättä jossain vaiheessa osaa iskeä se koti-ikävä ja alkaa miettii, et mitä hemmettiä mä oikein touhuan. Varsinkin kun tänne tulee töihin, ei silloin koe uusia ja mullistavia asioita joka päivä, matkusta uusiin paikkoihin tai hyppelehdi kokoajan paikasta toiseen naama naantalin aurinkona. Rakkaimmat ystävät, koti ja perhe on kaukana. Sitä herää duuniin, tulee himaan päikkäreille ja lähtee takas iltapäivällä. Pesee pyykkiä, ostaa ruokaa ja tankkaa autoa.

Sit taas toisina päivinä tajuaa missä on ja miksi tänne lähti. Vitja, mä oikeesti oon ausseissa, mä oon jossain

minne kaikilla ei oo rohkeutta tai mahdollisuutta lähteä. Kotiuduin tänne tosi nopeasti, englannin puhuminen tulee jo luonnostaan ja miettimättä ja vasemmalla puolella tietä ajaminen on ihan normaalia. On mahdollisuus nähdä niin paljon uutta ja oppia. Ja no, Australia. 

Kuvanmuokkaustaidot 10+. Ei siellä kyllä ihan vihree taivas ollut.

Mitään hajua ei oo, missä tulen olemaan vaikka vuoden päästä. Vieläkö oon täällä? Oonko takas kotona, ja jos oon, oonko siellä vaan käymässä vai tyytyväisenä jäämässä? Mä en oo vielä oikein päättäny oonko mä rakastunut tähän paikkaan vai en. Ehkä se selviää ajan kanssa.. Ehkä se selviää viimeistään sit, kun en oo töissä kiinni suurinta osaa ajasta. Haaveita on suuria ja pieniä liittyen tulevaisuuteen, saa nähdä mitä kohti lähtee suurimmalla höyryllä pyrkimään ja mitkä tulee toteutumaan. Eikä mulla kyllä ole edes mitään hajua, mitä musta sit oikeesti tulee isona.

Täsä nyt myös ihku enmukaottanutpeilinkautta- selfie

Mut nyt mä otan ne aamuherätyksestä asti haaveissa olleet päikkärit ennen iltapäiväduuneja! Hugs! x

Kenkkuilevia kopukoita ja lomasuunnitelmia

Laiska sunnuntai menossa kellottoman aamun ja köllöttelyn merkeissä. Työviikko meni ohi taas sellaisella vauhdilla, ettei kerinny tajuta sen oikein alkaneenkaan. Parin viikon aikana on saanut tehdä tosi pitkiä päiviä ja sit taas vastapainoks yhtenäkin aamuna olin kotona jo ennen seiskaa aamulla. Päivät alkaa lämmetä jo aika paljon, saa iltapäiväduunit näin "talvella" tehdä toppi päällä ja shortseissa. :)

Accrualin kanssa Belmontissa kisoissa

Viime viikon lauantaina olin kisoissa sträppäämässä Accrualin, meinaa siis yksinkertaisuudessaan kisoihin hoitajaks lähtemistä. Oli kummallista aamuduunin jälkeen tulla kotiin aamupalalle ja vetämään pakkelit naamaan ja vaihtaa jalkaan suorat mustat housut duunifarkkujen sijasta. :D Kiva päivä oli, vaikkakaan kopukan juoksusta ei paljon kertomista jälkipolville jäänyt ja illalla kellon ympäri heppahommissa oltua ei paljon ylimääräistä energiaa ollut. Meitsin lemppari Prado kuitenkin hienosti ykkösen juoksi Belmontissa samana päivänä! Mukava huomata töissä, että mitä pidempään tuolla on ollut niin sitä helpommaks duunit muuttuu hahhah. Vähemmän niitä paskahommia joutuu tekemään, eilen aamullakaan en juuri tallitöitä tehnyt, kun keskityin radalta tultua vaan shampoopesuihin kisaaville hevosille. :D Ei valittamista. Toissapäivän aamu oli kans kyllä iisi, sumun takia rata oli kiinni, joten kävelytettiin tai uitettiin kaikki. Outoa oli kotiin lähteä puol seiskalta, kun yleensä siihen aikaan vasta alkaa olla radalla hommat pulkassa. Sen myötä kuitenkin seuraavana aamuna ylimääräisen vapaapäivän saaneet hevoset osas olla aika mielenkiintoisia.. No, mitä tapahtuukaan, niin pitää muistaa usein kuultu "be careful, but just don't let go no matter what". Lohduttaa, kun lähtee räjähdysalttiin oripojan kanssa takas tallille. Onneks noi useimmiten on ihan fiksuja ja saa vaan pieniä paskaslaageja tai ei vaan malta kävellä, mutta välillä sit vastaantulevat hevoset odottaa jonossa, että saat hevosen kulkemaan neljällä jalalla ja eteenpäin ja on turvallista ohittaa. :D voi ääliö millanen Naturaliste oli yhtenä aamuna. Hauska ois joskus saada videolle se kirosanojen määrä, kun sieltä tuntee ajattelematta suomee, englantia ja jotain epämäärästä sekotusta "No nyt you fucking idiot behave yourself!!". Semmosen kotimatkan jälkeen on mukava mennä tsekkaa taulu ja huomata, et seuraava talutettava on joku rauhallisuuden perikuva, jonka kanssa ei tarvii ku tallustella.

Työntekijät on taas vaihtunut tiuhalla tahdilla, on ollut pari päivää kokeilleita ja sitten yksi, jonka hra Johtaja ite potki pihalle. Huomenna pitäs tulla kuitenkin uus full time -typykkä, joka toivottavasti jatkaa pidempään kuin viikon :D Yhdellä välin oli jo tosi hyvä porukka, kun kaikki ties mitä tehdä, mutta yllättäen taas joukko harveni ja uusia tuli tilalle. Mullei oo ees mitään hajua montako kertaa työntekijät on vaihtunut tässä reilun neljän kuukauden aikana. 

Mutta jee, mulla on myös superkiva loma odotettavana!! Kunhan kuus kuukautta Trevorille on täynnä, tää tyttö lähtee Thaimaahan pariks viikkoa lokakuun alussa nauttimaan lomasta ja hyvän ajankohdan myötä luultavasti myös runsaasta sateesta - mutta en välitä! Loma!! 8)