sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Live simple. Dream big. Be grateful. Give love. Laugh lots.

Vuosikkaista ollaan virallisesti päästy eroon nyt, Magic Millionsit eli huutokaupat on ohi! Ei enää vuosikaspreppiä; kävelytystä, karsinoiden tekoa ja harjausta (vois luulla, et ois kivaa viettää päivästään pari tuntia kumisuan kanssa käyden vuosikkaita läpi mutta ei - puolentoista kuukauden jälkeen se alkaa vähintäänkin vituttaa :D)!!

Mulla on nyt menossa ton kymmenen viikkoa kestäneen prepin jälkeinen vapaaviikko, josta oon alkanu nyt nauttia ihan kympillä. Ensimmäinen reaktio työvuorolistan saadessa ja huomatessa kokonaisen viikon olevan meikäläisen kohdalla tyhjä: kiukutteleva puhelu työkaverille että ollaanko tässä nyt sitten rahattomia vai mitä, mutta toinen kaverin mielipide "mitä sitten? mikset vaan nauti" sai miettii, että niinpä. Miksen muka vois vaikka nauttia vapaa-ajasta? :D Oon aina ollut vähän huono relaamaan. Musta ei mitenkään päin olis esimerkiks reppureissaajaks tekemään duunia vähän siellä ja täällä ja rentoilemaan isoimman osan ajasta. Vaikka aika stressivapaa ihminen oonkin, niin tommonen sais mut varmaan hulluksi.  Mulla nyt duunit loppuukin farmilla tän kuun loppuun ja oon saanut miettiä, mitä keksin huhtikuuksi. Ekakshan aattelin vetää lonkkaa, mutta enköhän mä itseäni sen verran jo tiedä, että ei se oikein oo vaihtoehto. Ei varsinkaan rahatilanteen kannalta. Aika todennäköisesti palaan takaisin Ascotiin aikaisten aamujen ja samojen naamojen pariin pieneksi hetkeksi, vaikka vannoinkin puoli vuotta takaperin että never. :D 

No mutta! Mitä on tässä kuukauden hiljaisuuden aikana tapahtunut. Australia Day oli 26.1 ja käytiin Sonjan kanssa Kings Parkissa kattomassa ilotulitukset! Ehdottomasti seuraavan päivän väsymyksen arvoiset. Ihmismäärä oli aivan valtava pienestä kaupungista tulevalle likalle :D Ilotulitukset ammuttiin Swan Riverin päällä, eli Kings Parkista näkymät oli huikeet, kun se on siellä kukkulan päällä. Aika sulavasti kulkeminenkin onnistui, kun jätin auton Bayswateriin ja otettiin juna keskustaan. Autoilu keskustaan olis ollut ihan täys mahdottomuus ja isoin osa juna-asemista oli aivan tupaten täynnä, mutta meidän valinta oli hyvä eikä ollut edes ahdasta :D Keskustasta käveltiin Kings Parkiin hetken kiertelen ja kahtelun jälkeen. 





Kuva varastettu Googlesta, kun ei mun puhelimella oikein päässyt toi ilotulitus oikeuksiinsa.

Sonjan kanssa käytiin myös Hillary's Boat Harbourissa illallisella samaisella viikolla ja nähtiin uskomaton auringonlasku raflan ikkunasta ja hypättiinki äkkiä ulos ottaa parit kuvat :) 





Käytiin viime kuun lopulla työkaverin hevosia uittamassa Mandurahin lähellä, Herron Point Roadin camping -alueella. Matala merenranta ja hiekkasaarekkeita siellä täällä; perfect. Sain ratsastella tommosella kivalla pullaponilla, joka on kuulemma pomminvarma. Mulle kuitenkin pukitti ja säikähti myös pelikaania niin, että siellä roikuttiin just ja just selässä :D Ei tietenkään mitään varmistuslenkkejä ees tohon kaulan ympärille viritelty, mistä ois voinu napata kiinni.. Brooke ite tuli selästä aika vauhdilla alas ton pelikaani-tapahtuman takia, onneks veteen laskeutuu pehmeästi. Nauratti kyllä, kunhan oli eka tajunnu, että mitä oikein edes tapahtu. :D Kaikenkaikkiaan meillä oli neljä hevosta ja sieltä käveleksittiin rantoja myöten. Oli niin matalaa, että hevoset kahlasi vaikka oltiinkin lähes 50 metriä rannasta. Harmi kun ei puhelinta oikein voinut sinne ottaa kastumaan, ois ollu niin upeita kuvia!!



Kelpasi ihmisen olla!!

On tässä siis myös duunia tehty huvien ohella, vuosikasprepin viimeiset viikot oli kiireisiä ja sai useampia isoja päiviä tehdä. Kaikki pistettiin kenkään pari päivää ennen huutokauppoja, röntgenkuvat piti ottaa kaikkien jaloista ja pestiin ja hinkattiin viimeisiä irtokarvoja irti, minkä kerittiin. Meillä oli myös ekojen kahdeksan varsan erottamista tammoista tiedoissa ja branding eli ne sai merkit olkapäihin. Merkit kylmäpoltetaan, eli varsat ei juuri edes huomaa. Tottakai ne rauhoitetaan, että pysyvät paikallaan muttei siksi, että se sattuis. Kestää siis jonkun 15 sekuntia per puoli (toisella puolella Touchstonen brandi ja toisella numerojärjestys ja syntymävuosi). Tän jälkeen tammat talutettiin isoihin karsinoihin pareittain varsojensa seuratessa, sieltä tammat pistettiin traikkuun ja varsat lukittiin karsinaan. Tammat otti tän aika lunkisti yhtä ensikertalaista lukuunottamatta, luultavasti tyytyväisiä kun pääsivät eroon :D Isolle laitumelleen tien toiselle puolelle ne asettui vetelemään mahan täydeltä heinää, enkä tainnut hirnuntaa kuulla juuri ollenkaan. Lapsoset pari päivää kyllä jaksoi itkeä perään, mutta viikon päästä ne oli jo keskenään varsalaitumella ottamassa kierroksia muistamattakaan äidin olemassaoloa. Kahdeksan päivää ne taisi viettää karsinoissa, joihin ei siis juuri koskettu muuten kun ruokkien ja vesiastiaa täyttäen. Eikä sillä, että sinne olis kukaan halunnutkaan mennä parin arvaamattoman ja jo aika suuren varsan keskelle Beniä lukuunottamatta. Pomon vaimo on lähtenyt ambulanssilla sairaalaan keuhko puhjenneena pari vuotta takaperin, kun oli tullut varsan kaviosta rintaan. Nää on siis viime elo-syys-lokakuussa syntyneitä eli suunnilleen puolen vuoden ikäisiä.

Ekaa kertaa laitsalla ilman äiskää ja oli aika superia.



Kokeilin tossa myös wakeboardingia pari viikkoa takaperin Perth Wake Parkissa, mikä on vajaan tunnin matkan päässä Perthistä etelään. Vitja se oli hauskaa, mutta mä en vaan toimi jos mun jalat pistetään yhteen palikkaan kiinni kahden sijasta XD Otettiin semmonen paketti, et saatiin alkuun tunnin oppitunti ja sit tunti oikealla radalle. Kyllä mä oppitunnilla pääsin loppujenlopuks menemään täyttä vauhtia ja jopa kääntymään päässä, mutta mun yritykset pääradalle menosta hautasin siinä vaiheessa kun olin kolmesti naamallani siinä ihmismassan edessä. Yritin kuitenkin! :D Mullei vaan logiikka riittänyt siihen lähtemiseen. Tuolla siis oli sellainen kaapeli, joka veti sua perässään radan ympäri ja lähtiessä se nykäisi niin kovasti, että mulla tulos oli siis naamaplätsky joka kerta. En tiiä sit jos olisin yrittänyt lähteä seisaalteen istumisen sijasta, vaikka se ohjaaja suosittelikin istumista. No, kokemusta rikkaampana ja mäkin vesipelkoinen uskalsin lähteä ees kokeilemaan. 



Magic Millionseista mulla ei kamalasti kuvasaldoa ole, kun siitä ajasta suurimman osan vietin farmilla. Jonkunhan täytyi farmilla olla kun koko muu porukka on huutokaupoissa Belmontissa ja mulla ei ollut kyllä mitään sitä vastaan:) tykkään itekseni tehä duunia ja päivät oli aika iisejä. Pari päivää meni ruokinnan lisäksi siivotessa karsinoita ja talleja tiptop -kuntoon, mut sit olikin pari päivää jotka sisälsi vain ruokinnan eli reilut pari tuntia päivässä, kun siinä teki kans ruuat valmiiks iltapäivälle ja seuraavalle aamulle. Vietettiin farmin koiran Parkerin kanssa laatuaikaa ja ajeltiin ympäriinsä ja pidettiin tupakkataukoja sillon kun huvitti :D Yhtenä iltana toi tollo veteli rotanmyrkkyä iltapalaksi ja siitä sit lähettiinki aika vauhdilla eläinlääkärille. Eipähän tarvinnu miettiä mitä tekis illan. Sain sit vahtia tota karvakaveria yön yli ja siellä se mun viekussa asuntovanussa tyytyväisenä veteli sikeitä. 





Huutokaupoissa meidän farmi teki hyvää työtä ja kaikki yksitoista vuosikasta saatiin myytyä! Meillä nyt ei mitään supervarsoja ollut, mutta kallein tammavarsa meni kuitenkin 60,000lla uudelle omistajalle :) Loput sitten 15 - 40 tuhannen välillä. Kehuja paljon erityisen hyväkäytöksisistä hevosista, onhan niiden eteen kyllä työtä tehtykin!! Pari lähti farmille takaisin laitumelle, ennenkuin ne breikataan sisään ja pääsevät kunnon töiden makuun ja treenitalliin jonnekin. 

Päivän aikana ihmiset tuli kattomaan hevosia ja niitä sit otettiin kerta toisensa jälkeen karsinasta pois ja kävelytettiin ja seisotettiin. Sit ennenkuin varsat lähti myyntirinkiin, kaikki meikattiin ja puunattiin parhaimmilleen. Tarrat lautasille ja menoksi!



 



Niinkuin noista kuvista näkee, vuosikkaiden pitää tosiaan olla tottuneita, no, kaikkeen, että ne voidaan rauhallisesti esittää tuolla myyntiringissä. Tietysti sieltä jotkut ottaa ja lähtee säikähtäessään vasaran paukahdusta tai kaiuttimia tai ihmismäärää tai mitä tahansa, mutta suurin osa osaa käyttäytyä. Päivittäisellä kävelytyksellä ne on oppinut, että minne me mennäänkään niin seurattava on ja nätisti vielä ja sillä varmaan meidän lapsoset kaikki käyttäytyikin mallikkaasti. :) Katseleehan ne ympärilleen tietysti, uusi paikka ja paljon tapahtuu ympärillä. 

Vielä pari kuvaa viikonlopulta! Käytiin kasinolla ja Eve -klubilla ja sunnuntaina Pinjarrassa kisoissa. 








Ja niin!! Lennot Uuteen-Seelantiin ja Gold Coastille varattu huhtikuun lopulle! Yayyyyy! Kolme viikkoa Uudessa-Seelannissa lähinnä J:n perheen luona ja sitten viikoks tsekkaa itärannikkoa pikkuisen (mun ehto Australiasta poistumiselle. Pitää olla nähtynä) ja lapsenmielisille loistavin suunnitelma eli teemapuistot! Bueno 8)