Piece of cake

Iisi ja nopeasti ohi mennyt aamutalli takana. Ihan mukavaa vaan, kun aamuisin kello yleensä liikkuu vauhdilla eteenpäin ihan huomaamatta. Tän aamun aika pitkälti olin vain radalla satuloimassa ja pesemässä hevosia, joten ehkä siksikin meni vielä äkimmin, kun yritti ehtiä satuloida ja pestä ja purkaa varusteita ja puntata ratsastajia selkään ja loimittaa ja lukea pomon ajatuksia, että mitä seuraavaksi.... :D Kengittäjän piti tulla tänään, mutta se peruuntui ja siellä seisoskelu vaihtui pitempään breikkiin ja päikkäreihin. Nyt meillä on sit staffia niin paljon, että ei aamuisin meinaa pakuun mahtua. Välillä kun meitä oli niin vähän, että aamut venyi pitkiksi ja saatiin juosta pää kolmantena jalkana, että radalla oli katokset kokoajan täynnä, eikä hevosten tarvinnu seisoskella ja odotella kovin kauaa. Eipä valittamista, sitä paremmin aamu rullaa mitä enemmän ihmisiä tekemässä.

Haha oon miettiny, että pitäisköhän tässä huolestua, kun oon niin tyytyväinen siihen et duunin jälkeen tuun kotiin enkä tee välttämättä yhtään mitään :D Alussa oli totuttelemista, kun ei ollu omaa tallia tehtävänä töiden jälkeen tai koiria lenkitettävänä niinkuin kotona. Kummallista vain kun ei oo kissat mankumassa ruokaa tai koiria kainalossa! Ihmiselle, joka on aikalailla tottunu siihen, että eläimiä pyörii ympärillä kokoajan. Sitten oonki ihan pikkulapsen tasolla, kun nään muiden koiria ja jaksan niitä lääppiä ja silitellä erityispaljon

Musta tuli myös tuplatäti nyt <3 Kuinka hassua, niin se vaan elämä jatkuu siellä kotona vaikken mä siellä mukana ookkaan! :D Kai se on uskottava hah. Välillä on kyllä hetkiä, kun kotiin kaipaa ihan hurjana. Ehkä taas kunhan facebook tyhjenee ihmisten lomailukuvista ja kesäisistä fiilistelypäivityksistä, munkin koti-ikävä laantuu. Oon salaisesti myhäilly tyytyväisenä, kun noi päivitykset alkaa vaihtua työjuttuihin ja koulun alkuun. Kjehkjeh t.katkera kuusipäiväistä viikkoa tekevä.

Tällanen tomera tallipoika yrittää kummitätille skypessä syöttää mm. marjoja!

Muuttaminen toiselle puolelle maapalloa kauas kaikesta tutusta ja turvallisesti kuulostaa jännittävältä, hienolta ja omien rajojen rikkomiselta. Sitä se onkin, mut väistämättä jossain vaiheessa osaa iskeä se koti-ikävä ja alkaa miettii, et mitä hemmettiä mä oikein touhuan. Varsinkin kun tänne tulee töihin, ei silloin koe uusia ja mullistavia asioita joka päivä, matkusta uusiin paikkoihin tai hyppelehdi kokoajan paikasta toiseen naama naantalin aurinkona. Rakkaimmat ystävät, koti ja perhe on kaukana. Sitä herää duuniin, tulee himaan päikkäreille ja lähtee takas iltapäivällä. Pesee pyykkiä, ostaa ruokaa ja tankkaa autoa.

Sit taas toisina päivinä tajuaa missä on ja miksi tänne lähti. Vitja, mä oikeesti oon ausseissa, mä oon jossain

minne kaikilla ei oo rohkeutta tai mahdollisuutta lähteä. Kotiuduin tänne tosi nopeasti, englannin puhuminen tulee jo luonnostaan ja miettimättä ja vasemmalla puolella tietä ajaminen on ihan normaalia. On mahdollisuus nähdä niin paljon uutta ja oppia. Ja no, Australia. 

Kuvanmuokkaustaidot 10+. Ei siellä kyllä ihan vihree taivas ollut.

Mitään hajua ei oo, missä tulen olemaan vaikka vuoden päästä. Vieläkö oon täällä? Oonko takas kotona, ja jos oon, oonko siellä vaan käymässä vai tyytyväisenä jäämässä? Mä en oo vielä oikein päättäny oonko mä rakastunut tähän paikkaan vai en. Ehkä se selviää ajan kanssa.. Ehkä se selviää viimeistään sit, kun en oo töissä kiinni suurinta osaa ajasta. Haaveita on suuria ja pieniä liittyen tulevaisuuteen, saa nähdä mitä kohti lähtee suurimmalla höyryllä pyrkimään ja mitkä tulee toteutumaan. Eikä mulla kyllä ole edes mitään hajua, mitä musta sit oikeesti tulee isona.

Täsä nyt myös ihku enmukaottanutpeilinkautta- selfie

Mut nyt mä otan ne aamuherätyksestä asti haaveissa olleet päikkärit ennen iltapäiväduuneja! Hugs! x