Nice weather for ducks

Hellurei ja terkkuja sateisesta ja harmaasta Perthistä!

Eka kunnon sadepäivä mun Ausseissa viettämänä aikana olikin eilen ja totesin, että saattaa talvella joskus vähän kiukuttaa lähteä pyörällä sotkemaan duuniin kun eilen jo tulin litimärkänä kotiin pienestä sateesta. Horzen vedenpitävä takki pääsee kunnon testiin, kyllä se mut eilen kuivana piti mutta sitten kun vettä tulee ku saavista kaatamalla niin on siinä varmaan märkä olo, oli päällä takki mikä tahansa. Vähän viileämpi ilma on musta kuitenkin ihan jees, enkä niin harmistu vaikka vähän harmaata oliskin kun iltapäivällä työnteko ei tunnu niin tappavalta. Eilen töihin lähtiessä vilkaisin ulos ja katsoin ettei aurinko paista ja lämmintä vaan joku +18 ja nakkasin pitkähihaisen päälle. Väärä valinta, ei se automaattisesti tarkoita että olis kylmä ilman aurinkoa niinkuin rakkaassa kotisuomessa.. :D

Miks katot noin pahasti, enkö muka saa syyä tätä harjaa? 

Työkavereitten kans Fasta Pastan valikoimaa vähä tsekattu!

Tänää taas vapaapäivä ja odotin pitkiä aamu-unia kuin kuuta nousevaa. Jeps, heräsin ekan kerran kolmen aikaan pyörimään sängyssä ja puol seiskan aikaan luovutin sit ja kampesin itteni ylös kun olin nukkunut muutaman hassun pätkän siinä muutaman tunnin aikana. Unirytmi on tosiaan mukautunut tuohon työhön joo, mut vois ees vähä höllätä näin sunnuntaina, ettei tarviis seiskan aikaan aamulla alkaa miettii, et mitähän sitä keksis ku on valmistautunut alunperin ilman mitään suunnitelmia köllöttelemään puolillepäivin. :D Damn.

Viikko meni taas töissä kuin siivillä. Mukavia hetkiä on aina välillä huomata, että vaikka kuinka hevoset onkin arkea ja tää homma pyörii rahan sanelemana, jonkun omistajan/hoitajan/ratsastajan näkee hevosia suukottelevan ja rapsuttelevan työnteon lomassa. Se, et sen kokoinen eläin luottaa suhun ja saattaa vieressä ollessaan tulla hakemaan huomiota ja rapsutuksia, muistuttaa siitä et miks tätä oikeesti tekee. Tietysti on niitä mulkvisteja vähän huonommin käyttäytyviä, joista yhtenä muistona tällä hetkellä on pirun kipeä olkapää ja mukava mustelma, jonka yksi oripoika mulle hampaillaan yhtenä iltapäivänä soi. Mut en mä ees keksi mitään muuta työtä mitä just nyt tahtosin tehdä, kuin jotain eläinten parissa. Aina on lisää opittavaa ja pitää vaan muistaa pysähtyy joskus miettii miten kivaa duunia loppujenlopuks tekeekään ja elää varmaan aika monen heppatytön unelmaa, vaikka se ei aina sillä hetkellä siltä tunnukkaan kun kiroat vaikka sitä hevosta, joka just näytti sun olkapäähän hampaidensa puruvoiman tai siirrät työkavereiden kanssa rekkalastillista purua 20 metriä vasemmalle lapion ja kottikärryjen avulla, koska herra johtaja tahtoo niin.

Meillä on nyt aika monikansallinen työilmapiiri, kun työntekijöitä on kolme Suomesta, yks Koreasta, yks Irlannista ja loput taitaaki olla aikalailla täältä kotoisin. Melkosta aksenttien sekamelskaa :D ja hetkittäin pieniä ymmärtämisongelmiakin hahhah. Okei, aina ei ees naurata ku ohjeistus ei oo menny perille tälle uusimmalle tulokkaalle ja saat miettii, et mitähän helvettiä se on taas touhunnu vaikka oot selittäny asian viis kertaa.. No mut oonpa ainakin todennu, et mun hermot onkin loppujenlopuks aika rautaiset vaikka niitä vähän koetellaan.

Kuulumisiin kamut!

Meikittä luonnonkaunis, vähän niinkuin hirvikin.