Run, mate

Kulunut viikko on aika pitkälti koostunut töistä, syömisestä ja nukkumisesta, ja vielä ois pari päivää ja sunnuntaina pääsee vapaapäivän viettoon. Srsly, valitinko mä Suomessa herätyksistä viiden aikaan aamulla..? :D Ehkäpä se taas näiden 2:45 soivien herätysten jälkeen tuntus ihan luksukselta.

Töissä on ollut kivaa, alkaa oppii tallin tavoille ja hyvin osaa tehä jo omin nokkinensa hommia kyselemättä mitä seuraavaks. Tietty niinä aamuina ku tuntuu et nukahtasit just jos jäisit paikalles (onneks semmosta ei kerkii tapahtuu), on vähä semmonen olo et voisko vaan jäädä sänkyyn ja mennä päiväks vaikka shoppailee ja biitsille. Asennevamma on kuitenki yleensä aika äkkiä selätettävissä, eikä se kestä kun aamun pahimmat koomaiset hetket. Työporukkakin on sitä paitsi tosi jees ja mäkin oon jo aika hyvin omaksunut "yes, boss" -asenteen hahhah :D Oon todennu et sitä paremmin yleensä menee, mitä vähemmän juttelet herra johtajan kanssa, koska se tarkoittaa aika usein sitä, että oot tehny jotain väärin. No ei nyt ihan kuitenkaan, tallilla on vaan aika tarkkaa et tallin tapoja noudatetaan, eikä sanomista tule jos vaan teet hommasi kunnolla ja reippaasti. Oon vaan huomannu, et mun muisti jäi varmaan Suomeen. Unohtelen ihan jatkuvasti jotakin, erikoisen hyvin esimerkiksi pyörää etupihalle lukitsemattomana (Jessika jo kerran huijas mua et se on varastettu ja jouduin kävelee duuniin, et muistasin sen joskus ottaa kurjien rosvojen ulottumattomiin) ja radalla katospaikka on kans mun bravuuri. Oon käyny hevosen pesemässä ja sit alan miettiä, et ku samaan paikkaan pitäs mennä eikä oo mitään havaintoa missähän se oli :D Kuulen tästä jokaikinen aamu kun joko survon hevosen väärään tai näytän niin eksyneeltä. Enpä rasittava yhtään.

Viime lauantaina käytiin Bel Yere Tavernassa juhlistaa yhden ratsastajan synttäreitä, mut ehkä puolenyön aikaan oltii jo ihan valmiita lähtee kotiin nukkuu kun alla oli duunipäivä. Ja pitipä mun kyllä aamuviideltä olla tallissa taas. Pienissä pelkotiloissa kipiteltiin kotiin kaikenlaisten ryöstäjien kautta muiden pahisten pyöriessä mielessä, mut tosi huojentavasti todettiin et aina pakoon pääsee edes toinen. Huojentavaa siks, et tässä tapauksessa se olisin ollut minä salamannopeine balleriinoineni, kun Jessikalla jalassa oli korkeat remmikorkkarit. Hahhah :D Täällä ei naisen ainakaan yksin kannata yöllä liikkua, aina parempi mitä enemmän ihmisiä ja yksikin mies porukassa on jo turvallisempi.

Ja tässä todiste tästä valtavasta rusketuksen määrästä, jonka oon saanut. Huomaatteks, oon ihan papu? Yeap, en mäkään.

Cheers!