Duunii, unta, duunii

Arki alkaa rullata täällä aika äkkiä, duunii pari päivää takana. Oon töissä Trevor Andrewsilla, noin kolmenkymmenen hevosen talli ihan Ascotin radan vieressä. Yks alueen parhaimpia valmentajia, vaikkakin jakaa pomona mielipiteet laidasta laitaan. Mulla ei oo pahaa sanottavaa, mutta jos kutsutaan välillä työntekijöiden toimesta saatanan kätyriksi - no, ehkä se kertoo siis siitä, millanen tyyppi osaa olla. :D

Keymer Street, talli on tän varrella. Joku +28°C tais olla lämmintä 8)

Aamulla alotetaan 3:30, aamut on aika hektisiä. Jaardit (isot hiekkapohjaiset karsinat, vähä kuin tarhan ja karsinan yhdistelmä) siivotaan, ruokitaan jne. Suurin osa ajasta menee hevosten viemiseen radalle ja takas talliin. Aamusin työntekijöitä on melkein kymmenen, mutta vähemmällä porukalla siellä kyllä vietettäiskin koko päivä eikä homma oikein pyöris. Laastarit on tullut tarpeeseen, koska oli ostettava uudet kengät ja ku pistät upouudet popot jalkaan ja kävelet päivässä varmaan useamman kilometrin edestakas... Auts. Pakko kai se on vaan kärsiä, kyllä ne siitä jalkaan jossain vaiheessa mukautuu... Iltapäivällä mennään kahden aikaan, hommat on saatu tehtyä yleensä parissa tunnissa. Päivällä nukkuminen tulee kyllä tarpeeseen, ei sitä illalla mene kuitenkaan niin aikaisin nukkuu et kello kolme herätyksen soidessa ois saanu tarpeeks unta.

Tokana päivänä avattiin mulle pankkitili, hankittiin Medicare-kortti (vähä kui Suomen Kela-kortti) ja puhelimeen liittymä. Sitten vähä shoppailtiin (ja sehän se ei onneks lähteny lapasesta). No mut toisaalta, vaatteet ja kengät tuli ihan tarpeeseen, kun multa tullessa tullissa laukkuu avatessa kysyttiin, et onks mulla vuoden tavarat oikeesti tässä ku laukun painaessa ehkä 13 kiloa. Siitäkin osa oli semmosta tavaraa, mitä otin mukaan vaan siks kun kerran laukussa oli tilaa. :D

Kärsimyksen kengät.

Pariin otteeseen on kyllä tullu ihan semmonen olo, et oonks edes toisella puolen maapalloa, ku suomalaisia tuntuu tulevan joka nurkalla vastaan. Trevorilla suomineitoja töissä on kolme, eli ison osan päivästä pärjää ihan suomea puhumalla. Tietty onhan se niin iisiä, ku voit kysyy pitempään olleilta paljon helpommin miten joku juttu tehdään ja aika varmasti ymmärrät sanoman :D Vaikka oonki moneen otteeseen kuullu, että puhun kuulemma tosi hyvää englantia niin silti aussiaksentti on saanu mut välillä epätoivon partaalle. Tuntuu välillä, että vaikka kuin keskityt kuuntelemaan niin oikei perinteisellä tavalla puhuvan jutut menee silti vähä ohi. Ehkä se ottaa vaan aikansa et pää ja korvat tottuu siihen, niinku yleensäkkin vieraaseen kieleen.

Kuvia pitäs varmaan napsii vähä enemmän, töissä ei jouda puhelinta räpeltää (ja varmaan jos jossain seiskoskelis puhelin kädessä niin tulis kyllä sanomista) eikä muuten oikein muista. Eilen oli huikeet maisemat Zig Zag Roadilla illalla, sellaisen kukkulan päältä näki älyttömän hienosti melkein koko Perthin. Siellä kyllä yritin kaivaa puhelimen kameraa esiin, mutta tulos ois ollu pikimusta kuva kummallisilla valotäplillä :D Ei ehkä ois ihan vastannu sitä, miten sen näki omin silmin. Haha ja ajelinhan mä eilen autollakin! Melko sujuvasti vasenta kaistaa, ehkä kerran vaan vetäsin vähä jalkakäytävän puolelle kun en ihan hahmottanut. Kaikki liikennesäännöt ei oo ihan selvillä kyllä, mutta eiku sekaan vaan. Täällä on aika kivaa.