Vuoden rajapyykki

Mulla ja Australialla oli vuosipäivä reilu viikko sitten ja ihan piti itekkin pysähtyä miettimään, että jestas. Onks siitä jo vuosi, ku Helsingissä hyppäsi koneeseen tietämättä mistään mitään?!! Ihan sen merkkipäivän kunniaksi ajatteli, miten on jo silmät tottunu niihin asioihin, joita suu auki katteli tullessaan. Siinä ne palmut tönöttää tallin pihassa ja autot menee väärällä puolella tietä. Ainoa ero siihen, ettei palmuja tosiaankaan jaksa enää ihmetellä ja todennäköisesti ite ajaa liikenneympyrän väärään suuntaan Suomeen palatessa.

Kultaseni rakkahani. Löytyhän tältä reissulta tämmönenkin! ;)

Vuoteen mahtuu niin monenlaista, kyllä sitä on menty koko tunneskaala läpi onnenkyyneleistä lohduttomaan vollottamiseen ja yksinään hymyilystä ja haaveilusta paskoihin päiviin, ku haluis pakata kamat ja lähtee kotiin murjottamaan. Töitähän mä oon tehnyt täyspäiväsesti koko ajan Thaimaan lomaa lukuunottamatta, mutta en mä oikein osaakkaan olla tekemättä mitään ja säännöllinen palkka helpottaa elämää huomattavasti :D Oon niin tyytyväinen, että pääsin farmille töihin ja sen myötä sai pitää vapaata, niinku normaalit ihmiset ja jopa pitkiä viikonloppuja ja lähes viikon lomankin. Jos ois pysynyt vaan Acotissa kilpahevosia puunaamassa, ois jäänyt niin monet asiat kokematta ihan vapaa-ajan puutteen ja väsymyksen takia.

Oon nyt kuitenkin taas Ascotissa tän huhtikuun Gino Poletin leivissä ja duuni on kyllä ihan superhuippu, enkä ois itekkään uskonut miten paljon tykkäänkään taas olla näissä hommissa, eikä kolmelta soiva kellokaan niin häiritse! Vapaata on vaan joka toinen sunnuntai, mutta kuukaudenhan nyt vaikka seisoo päällään. Varsinkin, kun Uuden-Seelannin loma lähenee päivä päivältä ja sitten saakin kuukauden verran vaan reissata ja ihmetellä ja nukkua pitkään aamuisin! 8)

Uus duuni on siis pienellä valmentajalla ihan radan kupeessa, hevosia on tällä hetkellä kahdeksan eli ihan ihanan iisiä ja pomokin on kiva vanha mies! Asiat järjesty niin huipusti, että farmilla lopetin duunit keskiviikkona ja perjantaiaamuna herätyskello pirahtikin jo kolmelta ja uusi työ alkoi. Mukava asia pienessä hevosmäärässä on se, että Gino selvästi tietää hevoset ihan läpikotaisin ja esimerkiks hevosten pesuun oikeesti voi käyttää aikaa pikaisen suihkuttelun sijasta. Jalat jopa ehditään pestä shampoolla kovemman työskentelyn jälkeen, että saadaan hiekka pois ja estetään rivin kanssa taistelu myöhemmin. Ekana aamuna muistan kuunnelleeni vastakkaisella puolella olevien katosten meininkiä entisen pomon huutaessa ohjeita tyttöraukoille. Me otettiin iisisti ja juotiin kahvia ootellessa ekoja hevosia takas radalta. Ha ha ha.

Aamut on saanu pitkälti viettää valtavan sadetakin alle hautautuen. Ah, syksy.

Suomityttöjen kanssa on ehtinyt nyt viettää aikaa enemmänkin ja Ascotissa töissä ollessa on samalla suunnalla kuitenkin. On käyty vähän kotibileissä ja keskustaankin asti raahauduttiin viime viikonloppuna. Vaan mitäpä siitä tulee, kun pistetään tyttöporukka liikenteeseen illalla kun kaikki on kolmen aikaan aamulla herännyt :D No, porukassa haukottelu alkaa siinä yhdeksän aikaan viimestään. Nyt kuitenkin pienen tallin etuja on se, että iltatallit pistetään puoliksi, et joka ilta ei tarvii sinne asti raahautua vaan tehään 3-4 iltapäivää viikossa per naama. Tuntuu melkein kuin vapaapäivältä, ku on kotona aamuyhdeksään mennessä ja saa vaikka loppupäivän vetää lonkkaa, jos huvittaa.

Nyt onki sit hyvä ruveta syömään halpoja pääsiäiseltä jääneitä suklaajämiä ja kaivautuu peiton alle! Eikö kuulosta jännittävältä tää meikäläisen elämä :D No, ulkona tulee vettä ku esterin persiistä niin eiköhän se oo ihan reilu peli olla pistämättä nenäänsä ulos.